Viikko
vierähti nopeaan. Torstai oli Rokille koettelemusten päivä, kun
leikkasin kynnet - tarvittiin kolme selätystä ja pieni painimatsi,
ennenkuin saatiin homma tehtyä ilman sätkimistä. Kiltti koira, pyrkii
vain pois, ei ollenkaan yritä purra. Huomasimme myös, että nyt herra oli
saavuttanut ulottuvuuden (tai vauhdin), jolla pääsee hyppäämään
sänkyyn. Kun tulimme Tuiskun kanssa kotiin, koimme kauhun hetkiä, kun
poikanen näki meidät sängyltä ja lähti täyttä laukkaa vastaan meitä
sängyn laidan yli hypäten - ja tehden pahannäköisen ilmalaskun suoraan
niskalleen. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä, luita ei näy
menneen poikki, eikä kai aivotärähdystäkään tullut (heräsin yöllä
herättelemään ja katsomaan, kuinka pentu voi).
Ruokavalioon lisäsimme kanamiksiä, josta saa luita eli kalkkia murskatussa muodossa. Vatsa toimii hyvin ja karva kiiltää.
Murun
kanssa päästiin taas leikkimään, ja sovitellaan, että voisivat päivisin
tavata ja peuhata, kun mummi käy Rokkia hoitamassa.
Niitä ihmisiä, jotka vaikuttavat koiraystäviltä tai tiedetään sellaisiksi, moikataan lenkillä, koirista mennään vielä ohi.
Harjoiteltiin viikonloppuna seis- ja paikka-komentoja. Istuminen sujuu
jo, ja sitä Rokki tarjoaa joka kohdassa. Hauskinta siitä on sukeltaa
edestakas jalkojeni välistä kun olen kyykyssä. Pitää keksiä tuolle
tempulle käskysana/nimi.
Koira
on hyvä ja terveellinen harrastus. Paitsi että sen kanssa sitten joskus
pääsen pitkille kävelylenkeille, nyt tulee jumpattua ja harjoitettua
tasapainoa, kun koettaa esim. pukea sukkia tai housuja jalkaansa pennun
hyöriessä kimpussa. Jotenkin se sukka on maailman houkuttelevin lelu,
kunnes sen saa jalkaansa.
Kotitöitäkin
teimme yhdessä. Sinipiikaa Rokki komentaa ja jahtaa, mutta imuria
väistelee. Shampoopullo lattialla vissiin tökkäsi nokkaan kaatuessaan,
koska aiheutti siitä pitäen korvissa vihlovaa haukkumista ja ärhentelyä.
Monta on ääntä ja asiaa tutustuttavaksi.
Nyt me lähdetään lenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti