Runoilua

Rokki 14 viikkoa

Äitini käy päivähoitamassa Rokkia, ja kirjoittelee hauskoja tarinoita
päivän tapahtumista Rokin päiväkirjaan. Tässä yksi äidin tekemä runo
tältä viikolta:

Tuolissa istumme ihan liki

aurinkokin sulaa syliin.

Meillä ei vain ole hiki

kun riennämme unien kyliin.

Rokki juoksee

mummi kuorsaa

Tilanne ei lainkaan nolo

molemmilla hyvä olo.

sitten Tuiskun runoilua:

Rokki läpsyttää läps läps lää

valkoinen läikkä tää

on mun sydämen päällä.

Mä rakastan sua ikuisena.

Ja vielä minun ja Kimmon ontuva kalevala-poljento (kun mietimme,
ontuiko Rokki yhtenä päivänä):

Koettelin koiran koivet

kokeilin kovasti kaikkia

Ei käynyt hanpailla kiinni

kovistellut kirvehillä

käynyt luitani kaluamaan.

Siitä loihin päättelemään

pähkäilemähän päässäni

Tokko tuolla luita poikki

niveliä niksumassa

lihaksia lipeämässä

koiran koipia kirpoamassa

Terve lienee tarmonpesä

leikkiin valmis, tekele moinen.

Onnea 12-viikkoiselle!

Rokki 12 viikkoa

Huh, onpa tämä kolme viikkoa mennyt nopeasti! Poika on kasvanut hurjasti kokoa. Vahingot sisälle ovat selvästi vähentyneet. Yksinolo sujuu edelleen mallikelpoisesti. Kun ulkona on ollut aika koviakin pakkasia, Rokki on painanut täyttä laukkaa kodin lämpöön. Mukavaa, että kodista on tullut turvasatama ja kiva paikka.

Eilen harjoiteltiin autotien ylittämistä. Kynsien leikkuu sujui tällä kertaa aivan ilman rimpuilua - ja palkaksi Rokki sai raikuvat kiitokset ja miniskidipalan gotleria (se ja pulla oli meidän Ruutin ykkösherkkuja).

Korvia on putsattu, kammattu turkkia ja hampaita pesty myös pienen kiemurtelun lomassa pari-kolme kertaa viikossa. Helpommaksi tuo käsittely tulee joka kerralla.

Mummi käy hoitamassa Rokkia joka päivä, ja kirjoittaa hauskoja juttuja Rokin hoitopäiväkirjaan. Kuulemma meille on pian odotettavissa kirahvinpentuja ;-)

Koettelemuksia ja kotitöitä

Rokki 11 viikkoa

Viikko vierähti nopeaan. Torstai oli Rokille koettelemusten päivä, kun leikkasin kynnet - tarvittiin kolme selätystä ja pieni painimatsi, ennenkuin saatiin homma tehtyä ilman sätkimistä. Kiltti koira, pyrkii vain pois, ei ollenkaan yritä purra. Huomasimme myös, että nyt herra oli saavuttanut ulottuvuuden (tai vauhdin), jolla pääsee hyppäämään sänkyyn. Kun tulimme Tuiskun kanssa kotiin, koimme kauhun hetkiä, kun poikanen näki meidät sängyltä ja lähti täyttä laukkaa vastaan meitä sängyn laidan yli hypäten - ja tehden pahannäköisen ilmalaskun suoraan niskalleen. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä, luita ei näy menneen poikki, eikä kai aivotärähdystäkään tullut (heräsin yöllä herättelemään ja katsomaan, kuinka pentu voi).

Ruokavalioon lisäsimme kanamiksiä, josta saa luita eli kalkkia murskatussa muodossa. Vatsa toimii hyvin ja karva kiiltää.

Murun kanssa päästiin taas leikkimään, ja sovitellaan, että voisivat päivisin tavata ja peuhata, kun mummi käy Rokkia hoitamassa.

Niitä ihmisiä, jotka vaikuttavat koiraystäviltä tai tiedetään sellaisiksi, moikataan lenkillä, koirista mennään vielä ohi.

Harjoiteltiin viikonloppuna seis- ja paikka-komentoja. Istuminen sujuu jo, ja sitä Rokki tarjoaa joka kohdassa. Hauskinta siitä on sukeltaa edestakas jalkojeni välistä kun olen kyykyssä. Pitää keksiä tuolle tempulle käskysana/nimi.  

Koira on hyvä ja terveellinen harrastus. Paitsi että sen kanssa sitten joskus pääsen pitkille kävelylenkeille, nyt tulee jumpattua ja harjoitettua tasapainoa, kun koettaa esim. pukea sukkia tai housuja jalkaansa pennun hyöriessä kimpussa. Jotenkin se sukka on maailman houkuttelevin lelu, kunnes sen saa jalkaansa.

Kotitöitäkin teimme yhdessä. Sinipiikaa Rokki komentaa ja jahtaa, mutta imuria väistelee. Shampoopullo lattialla vissiin tökkäsi nokkaan kaatuessaan, koska aiheutti siitä pitäen korvissa vihlovaa haukkumista ja ärhentelyä. Monta on ääntä ja asiaa tutustuttavaksi.

Nyt me lähdetään lenkille!