Uimassa!

Rokki 5,5 kk

Kävimme Helsingin koirauimalassa kokeilemassa altaassa polskuttelua. Hauskaa oli! Rokki ui hurjaa vauhtia, ja kyllä maistui pojalle uni uintireissun jälkeen.

Se oli eka kerta Rokille uima-altaassa. Ja minulle eka kerta, kun föönaan koiraa. Hih.

Koulutuksen haasteita

Rokki 5,5 kk


Tällä viikolla koiranpito on tuntunut erityisen haasteelliselta. Hohhoijaa, muistuttakaapa, miksi minä oikeastaan halusinkaan tämän koiran? Rukkasetko siitä piti tehdä?

Pentukurssin ohjaaja sanoi keskiviikkona, että hän on kouluttanut pari irskiä, ja että minulla tulee olemaan tämän irskin kanssa tekemistä. Että se siitä kannustuksesta, kun keski-ikäinen kahden irski-vainaan emäntä  tulee kolmannen irskinsä kanssa kurssille - se on jo ihan riittävän noloa, että tarvitsisi käydä siihen päälle vielä kuittailemaan. Mrrrr!

Ja sopivasti tällä viikolla yhtäkkiä Rokki on alkanut hyppiä ja ryntäillä ohikulkijoiden perään ja heitä päin - en voi enää pitää sitä irti, jos tiellä kulkee pyöriä tai lenkkeilijöitä. Tämän sain huomata tänä aamulla, kun hoikka lenkkeilijäneitokainen tuli minulle asiasta huutamaan Rokin mentyä hänen jalkoihinsa hyppimään, ja minä tulin sanoneeksi erittäin pahasti takaisin, vaikka tiesin hänen olevan oikeassa - harmitti niin pirusti. Sitten tuli mieleeni, että naapurin Jenna on alkanut viedä Rokkia tällä viikolla päivälenkille - enkä minä ole mitenkään ohjeistanut, kuinka ohittaa vastaantulijat. Daa, olinpa taas fiksu! Nyt pitää sitten mennä vaikeamman tien kautta ja koettaa kitkeä paha tapa pois. Voihan koirankakka!

Aivan oikeassa se koirakouluttaja on, tämä on selvästi irskeistäni kovaluontoisin ja itsenäisin, ja toisaalta herkin elekielelle. Minustakin on tullut vanhemmiten erittäin huonohermoinen, ja kun suutuin Rokille kun se hyppi taas sängylle, jahtasin sitä kunnes sain kiinni ja selätin nojatuoliin, ei se seuraavalla ĺenkillä tullut kutsuessani luokseni. Eli ei olisi pitänyt antaa koirankouluttajan (joka on nähnyt meitä kaksi tuntia) sanomisten vaikuttaa niin, että ajattelee, että pitää pitää kovempaa kuria, kun on kerran päätellyt, että tämä koira on vaikka omapäinen myös herkkä, eikä sitä paranisi kovistella, hyvällä pääsen niin pitkälle kuin pääsen.

Rokki on minusta luonteeltaan tosi ihana koira, eikä sitä meinaa aina muistaa, kuinka pieni pentu se vielä on. Rokki on ollut itse asiassa hämmästyttävän taitava ja tottelevainen, vaikken sitä hyvin ja ahkerasti osaakaan kouluttaa. Harmittaa, kun tuollaisen ulkopuolisen kommentin antaa vaikuttaa suhteeseen omaan koiraan. Toivottavasti ei nyt minkään asian suhteen ole syntynyt korjaamatonta vahinkoa.

Pallopelejä ja talviturkki pois!

Rokki 5 kk

Olimme mökkeilemässä ja nauttimassa kauniista keväästä, metsistä ja uusista hajuista.

 

Mökin pihalla pelattiin palloa. Alkaa olla jo aika iso poika, eikö vain?


Näimme valkohäntäkauriita, jäniksiä, kurkia, fasaaneja, hiiriä, ja koppakuoriaisen. Kaikki olivat hyvin jännittäviä ja innostusta herättäviä otuksia, eikä vähiten pikkiriikkinen koppis.
 

Lintujen paitsi noitten isojen perään Rokki lähtee, ja sai 20-päinen peuralaumakin pennun liikkeelle, mutta onneksi se palaa takaisin samantien - ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, minkälainen lintukoira sitä kehkeytyy, ja voiko Rokkia sitten isompana pitää irti - vain sillä edellytyksellä, ettei tee pahan luonnon eläimille.

Iltalenkillä Rokki putosi laiturilta plumpsis vain Vanajaveteen. Hauskaa näytti olevan: pulahduksesta ei seurannut kuin hervoton hepuli ja hirmuinen kutina.

Avoppilaan hankimme purulelun, jonka mainostettiin olevan "ever-lasting" - kyllä Rokilla menikin melkein kolme päivää kaluta muovipallon sisään juntattuun kivikovaan kanakeksiin kolo. Että niin ikuinen.

Uudessa matkustuskopissa Rokki viihtyy paremmin kuin ennen, mutta ei sinne autokyytiin kyllä vieläkään mielellään mene.