On se niin, että en minä kyllä pystykorvaista irskiä osaa katsella, en. Niinpä Jetan etäopastuksella (näppärää tämä nykyaika ja kännykkäkamerat) liimasimme Rokin korvat toisen kerran. Josko nyt asettuvat, saa nähdä, kovasti sojottivat jo pystyssä.
Sitten siihen pisaraan, jos toiseenkin.
Kävimme kaupassa, ja Rokki meni sänkyymme sillä aikaa lorottamaan Kimmon tyynyn kohdalle ISON pissalammikon. Hmmph, se oli ensimmäinen ja viimeinen kostea mielenilmaus meidän sänkyymme, tuumin minä ja koko porukka suuntasimme eläintarvikeliikkeeseen. Nyt on Rokille rakennettu erinäisten sisustuksellisten variaatioiden jälkeen oma yksiö, jossa mukavuutta lisäävät pehmeä nojatuoli ja kaunis näkymä ikkunasta joelle.
Samalla reissulla hankittiin pennulle koulutarvikkeita, eli lelu ja nameja toukokuun toisella viikolla alkavaa pentukoulua varten. Uudet herkut tekivät naskaliin vaikutuksen, ja mamin sydän ihan lämpeni, kun Rokki ihmisiä tiellä nähdessään jo kaukaa asettui sievästi poikittain väistämään vastaantulijoita ja tillitti minua että äiti katso minä osaan, onko sulla vielä niitä hyviä nameja siellä taskussa?
Aamulenkki oli ihana kun päästiin pitkälle lenkille vapaana ja ekaa kertaa Hesassa metsään. Oikein odotan huomisaamua, että pääsemme taas keväiseen luontoon ja voin jakaa koiranpennun riemun vauhdista, kevään tuoksuista ja tassujen alla kutittavista heinistä.