Terkkuja Rokilta!

Löysin Rokin vanhan blogin. Olipa itsekin hauska lukea pojan alkutaipaleen juttuja!
Päätinpä tehdä pienen kuvallisen päivityksenkin tänne sivuille.

Rokki on nyt jo aikamies, joulun alla vietettiin 6-vuotissynttäreitä. Minkälainen irski hänestä sitten kehkeytyi?

Aikamoisen riistaviettinen tapaus, omien polkujensa kulkija kertakaikkiaan. Kun muutimme vajaa kuusi vuotta sitten tänne Siuntion korpeen hirvien ja valkohäntäkauriiden joukkoon, loppui muutaman useamman tunnin kestäneen karkureissun jälkeen Rokin irtipito kokonaan. Onneksi on aidattu iso piha.

Rokki oli myös kovasti kova merkkailemaan, joten kulkuset ripustettiin naulaan jo muutama vuosi sitten.

Barffaamalla ollaan eletty, ja hyvin on koira pysynyt hoikkana ja hyväturkkisena - se, ettei koskaan ole kunnolla trimmattu ei ole koiran tai ruoan vaan omistajan vika!


Terveyden suhteen ollaan selvitty muilta osin hyvin, mitä nyt vesihäntää esiintyy pari kertaa vuodessa, ja reilu vuosi sitten elokuussa oli tiukka paikka, kun Rokki nielaisi grillin roskiksesta pöllimänsä maissinpalan, sai siitä suolitukoksen, ja siitä joihtuneesta leikkauksesta sitten toivuttiin pitkään, mutta onneksi toivuttiin. Vielä on vähän painon kanssa tekemistä (pitäisi saada lisää lihaa luitten päälle), ja sydämessä suhahtelee sivuääni rankan trauman seurauksena, kenties.












Mistä Rokki sitten eniten pitää? No lämpimästä! Tämä on ainoa koira, jonka olen kuullut ääneen hytisevän kylmästä. Rokki käy meidän kanssa saunomassa (ihan hetken vain), ottaa löylyt omalla alalauteella, ja juo saunan päälle minikuksasta alkoholitonta olutta saunajuomaksi.


Tuiskun kanssa Rokki on opetellut monta temppua, menevät pihassa agilityä ja harjoittelevat koiratanssia. Missään harrastamassa ei käydä, pitkillä lenkeillä kotikulmilla vain.

Rokki rakastaa hiihtoa (koska saa vetää ja juosta lujaa). Muutama Lapin-vaellus ollaan myös tehty. Veneilykin onnistuu hyvin. Pääosin eletään vain tavallisen kotikoiran elämää, kohtuu pitkiä lenkkejä ja yhdessä oloa. Sellaista vähän tylsää.

Tyhmähän Rokki ei ole, vaikkei hyvin tottelekaan. Muutama koirien älypeli on hankittu, ja Rokki ratkaisee ne nopeasti ja vaivatta. Osaa myös avata ovenkahvat.

Enemmän Rokista kuin Rillistä ja Ruutista tuli meidän koko perheen koira: Kimmo lenkittää enimmäkseen Rokin, Tuisku leikittää ja minä saan kivoimman osan eli trimmauksen, ruokahuollon, kynsien leikkuun ja muut hoidot ja lekurireissut.




Rokilla on ollut ja on edelleen muutama leikkikaveri, isompia narttukoiria yleensä, mutta kyllä mielessä siintelee, että olisi kiva jossakin vaiheessa saada hänelle pikkusisko kaveriksi, ettei tarvitse olla yksin, ja olisi se leikkikaveri joka päivälle...

Sisarusten kanssa

Rokki 6 kk

Oltiin kasvattajan luona tapaamassa sisaruksia ja trimmausta opettelemassa.
Olipas kaunis aurinkoinen mukava päivä - kyllä oli Rokki väsynyt mutta onnellinen peuhattuaan erityisesti Pihka-siskon kanssa.

Uimassa!

Rokki 5,5 kk

Kävimme Helsingin koirauimalassa kokeilemassa altaassa polskuttelua. Hauskaa oli! Rokki ui hurjaa vauhtia, ja kyllä maistui pojalle uni uintireissun jälkeen.

Se oli eka kerta Rokille uima-altaassa. Ja minulle eka kerta, kun föönaan koiraa. Hih.

Koulutuksen haasteita

Rokki 5,5 kk


Tällä viikolla koiranpito on tuntunut erityisen haasteelliselta. Hohhoijaa, muistuttakaapa, miksi minä oikeastaan halusinkaan tämän koiran? Rukkasetko siitä piti tehdä?

Pentukurssin ohjaaja sanoi keskiviikkona, että hän on kouluttanut pari irskiä, ja että minulla tulee olemaan tämän irskin kanssa tekemistä. Että se siitä kannustuksesta, kun keski-ikäinen kahden irski-vainaan emäntä  tulee kolmannen irskinsä kanssa kurssille - se on jo ihan riittävän noloa, että tarvitsisi käydä siihen päälle vielä kuittailemaan. Mrrrr!

Ja sopivasti tällä viikolla yhtäkkiä Rokki on alkanut hyppiä ja ryntäillä ohikulkijoiden perään ja heitä päin - en voi enää pitää sitä irti, jos tiellä kulkee pyöriä tai lenkkeilijöitä. Tämän sain huomata tänä aamulla, kun hoikka lenkkeilijäneitokainen tuli minulle asiasta huutamaan Rokin mentyä hänen jalkoihinsa hyppimään, ja minä tulin sanoneeksi erittäin pahasti takaisin, vaikka tiesin hänen olevan oikeassa - harmitti niin pirusti. Sitten tuli mieleeni, että naapurin Jenna on alkanut viedä Rokkia tällä viikolla päivälenkille - enkä minä ole mitenkään ohjeistanut, kuinka ohittaa vastaantulijat. Daa, olinpa taas fiksu! Nyt pitää sitten mennä vaikeamman tien kautta ja koettaa kitkeä paha tapa pois. Voihan koirankakka!

Aivan oikeassa se koirakouluttaja on, tämä on selvästi irskeistäni kovaluontoisin ja itsenäisin, ja toisaalta herkin elekielelle. Minustakin on tullut vanhemmiten erittäin huonohermoinen, ja kun suutuin Rokille kun se hyppi taas sängylle, jahtasin sitä kunnes sain kiinni ja selätin nojatuoliin, ei se seuraavalla ĺenkillä tullut kutsuessani luokseni. Eli ei olisi pitänyt antaa koirankouluttajan (joka on nähnyt meitä kaksi tuntia) sanomisten vaikuttaa niin, että ajattelee, että pitää pitää kovempaa kuria, kun on kerran päätellyt, että tämä koira on vaikka omapäinen myös herkkä, eikä sitä paranisi kovistella, hyvällä pääsen niin pitkälle kuin pääsen.

Rokki on minusta luonteeltaan tosi ihana koira, eikä sitä meinaa aina muistaa, kuinka pieni pentu se vielä on. Rokki on ollut itse asiassa hämmästyttävän taitava ja tottelevainen, vaikken sitä hyvin ja ahkerasti osaakaan kouluttaa. Harmittaa, kun tuollaisen ulkopuolisen kommentin antaa vaikuttaa suhteeseen omaan koiraan. Toivottavasti ei nyt minkään asian suhteen ole syntynyt korjaamatonta vahinkoa.

Pallopelejä ja talviturkki pois!

Rokki 5 kk

Olimme mökkeilemässä ja nauttimassa kauniista keväästä, metsistä ja uusista hajuista.

 

Mökin pihalla pelattiin palloa. Alkaa olla jo aika iso poika, eikö vain?


Näimme valkohäntäkauriita, jäniksiä, kurkia, fasaaneja, hiiriä, ja koppakuoriaisen. Kaikki olivat hyvin jännittäviä ja innostusta herättäviä otuksia, eikä vähiten pikkiriikkinen koppis.
 

Lintujen paitsi noitten isojen perään Rokki lähtee, ja sai 20-päinen peuralaumakin pennun liikkeelle, mutta onneksi se palaa takaisin samantien - ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, minkälainen lintukoira sitä kehkeytyy, ja voiko Rokkia sitten isompana pitää irti - vain sillä edellytyksellä, ettei tee pahan luonnon eläimille.

Iltalenkillä Rokki putosi laiturilta plumpsis vain Vanajaveteen. Hauskaa näytti olevan: pulahduksesta ei seurannut kuin hervoton hepuli ja hirmuinen kutina.

Avoppilaan hankimme purulelun, jonka mainostettiin olevan "ever-lasting" - kyllä Rokilla menikin melkein kolme päivää kaluta muovipallon sisään juntattuun kivikovaan kanakeksiin kolo. Että niin ikuinen.

Uudessa matkustuskopissa Rokki viihtyy paremmin kuin ennen, mutta ei sinne autokyytiin kyllä vieläkään mielellään mene.

Viimeinen pisara (päiväpeitolle)

Rokki 19 vkk


On se niin, että en minä kyllä pystykorvaista irskiä osaa katsella, en. Niinpä Jetan etäopastuksella (näppärää tämä nykyaika ja kännykkäkamerat) liimasimme Rokin korvat toisen kerran. Josko nyt asettuvat, saa nähdä, kovasti sojottivat jo pystyssä.

Sitten siihen pisaraan, jos toiseenkin.
Kävimme kaupassa, ja Rokki meni sänkyymme sillä aikaa lorottamaan Kimmon tyynyn kohdalle ISON pissalammikon. Hmmph, se oli ensimmäinen ja viimeinen kostea mielenilmaus meidän sänkyymme, tuumin minä ja koko porukka suuntasimme eläintarvikeliikkeeseen. Nyt on Rokille rakennettu erinäisten sisustuksellisten variaatioiden jälkeen oma yksiö, jossa mukavuutta lisäävät pehmeä nojatuoli ja kaunis näkymä ikkunasta joelle.

Samalla reissulla hankittiin pennulle koulutarvikkeita, eli lelu ja nameja toukokuun toisella viikolla alkavaa pentukoulua varten. Uudet herkut tekivät naskaliin vaikutuksen, ja mamin sydän ihan lämpeni, kun Rokki ihmisiä tiellä nähdessään jo kaukaa asettui sievästi poikittain väistämään vastaantulijoita ja tillitti minua että äiti katso minä osaan, onko sulla vielä niitä hyviä nameja siellä taskussa?

Aamulenkki oli ihana kun päästiin pitkälle lenkille vapaana ja ekaa kertaa Hesassa metsään. Oikein odotan huomisaamua, että pääsemme taas  keväiseen luontoon ja voin jakaa koiranpennun riemun vauhdista, kevään tuoksuista ja tassujen alla kutittavista heinistä.

Autot on yök

Rokki 17 viikkoa

Haimme 12-viikkoisena ekan rokotuksen, ja huomenna otetaan seuraava. Korvat on liimattu ja asettuneet aika kauniiseen malliin - seurataan tilannetta.

Rokki on päässyt autoilemaan parina peräkkäisenä viikonloppuna mökille. Kävimme myös kävelemässä Haltialan Ruutinkoskella, jotta välillä reissut olisivat lyhyempiä ja määränpää erityisen mukava. Kivaa se ei pikkurokkarista ole, Rokille tulee paha olo autossa, ja autojen hurina ja kova vauhti arvelluttaa pentua myös, jos menemme kävelylle vilkkaan tien varteen. No, autothan nyt onkin aika yök juttuja, mutta niillä pääsee kaikkiin kivoihin paikkoihin, kuten vaikka mökille, jossa pääsiäisen tienoilla Tuisku ja Rokki pääsivät leikkimään lumessa, laskemaan mäkeä ja kaivamaan lumiluolia.